Nälkäpeli

 Suzanne Collins,2008

Sadonkorjuujuhlassa Katnis ilmoittautui vapaaehtoiseksi siskonsa Primin puolesta nälkäpeliin.  Mukaan valittiin myös leipurinpoika Peeta. Yhdessä he edustavat nälkäpelissä vyöhykettä 12.

Nälkäpeliin joutuu joka vuosi yhdeltä vyöhykkeeltä tyttö ja poika. Nälkäpeliin pitää osallistua 11-18-ikäisenä.  Nälkäpelin sääntönä on että viimeinen hengissä oleva voittaa.

Tämä tapahtuu tulevaisuudessa, Capitolissa.

Yksi kirjan pääkohdista on, kun nälkäpeli alkaa. Kisaajat seisovat alustan päällä ja odottavat lähtömerkkiä. ”10, 9, 8, 7,6” Katnis etsii Peetaa silmillään. ”5, 4,3,2,1” Nyt pitää päättää. Peeta sekoittaa Katnisin pään ja hän myöhästyy lähdöstä.

Katnis saa nuoren liittolaisen, Ruen. He keksivät yhdessä matkijanärhen soinnun. Myöhemmin Rue tapetaan nuolella. Kun pelinjohtajat kuuluttavat, että kaksi eloon jäänyttä, samalta vyöhykkeeltä voivat voittaa nälkäpelin, Katnis lähtee heti etsimään Peetaa. Haymitch lahjoittaa heille lahjoja, koska Peeta on loukkaantunut. He esittävät rakastuneita, mutta Katnisin sydän ei kuullu kenellekkään. Peeta tosin on palavasti rakastunut Katnisiin. Kun kaksi eloonjäänyttä on selvillä, kuulutetaan, että 74. nälkäpelin, voi voittaakkin vain yksi. Kuka se on?

Kirja oli hyvin kiinnostava ja houkuttava. Paras kohta oli, kun Peeta sanoi Capitolissa rakastavansa Katnisia. Hyviä kohtia oli myös, kun Katnis tapasi Ruen ja, kun hän taisteli kylmäverisesti muita vastaan selvitäkseen hengissä. Peeta oli ihanan lämminhenkinen ja Katnis arvaamaton.

En suosittele kirjaa heikkohermoisille tai alle 12-vuotiaille.