WSOY 1995
Fantasiakirja
Satu
1800-luvun loppupuolella eläneestä Alicesta, joka putosi valkoista kania
seuratessaan kaninkoloon ja päätyi Ihmemaahan.
Päähenkilö,
Alice, on utelias ja päättäväinen.
Muita
tarinan henkilöitä ovat:
Kuningatar. Hän vähät välittää toisista,
suuttuu helposti ja jakelee kuolemantuomioita vähän väliä, omaksi huvikseen.
Hattumaakari joka viettää hulluja teekutsujaan ystävänsä
maalisjäniksen kanssa teetä ja voileipiä syöden, henkevää keskustelua
ylläpitäen.
Irvikissa. Kissa joka katoaa vaivattomasti
näkymättömiin kadoten, sinne tänne ilmestyen. Välillä hänestä näkee vain leveän
irvistyksen.
Valekilpikonna. Merkillinen, hyvin surullinen
olento jollaista Alice ei ole koskaan nähnyt, mutta jota Ihmemaan väki pitää
täysin normaalina. Hän kertoo hyvin mielellään elämästään ja
hummerikatrillista, varsin kummallisesta tanssista.
Tarina alkaa
kauniina kesäpäivänä joen rannalta missä Alice viettää aikaa isosiskonsa
kanssa. Pitkästyneenä Alice lähtee seuraamaan ohitse kiirehtivää kaniinia joka
johdattaa hänet Ihmemaahan, paikkaan missä kaikki on aivan hullusti, missä ei
ole mitään järkevää. Alice kutistuu hiiren kokoiseksi ja kasvaa kaikkia muita
suuremmaksi syödessään milloin mitäkin. Hän päätyy hullujen pitämille
teekutsuille ja kuningattaren krokettipeliin, jossa pelataan flamingoa mailana
ja siiliä pallona käyttäen.
Tarinan
teemana voisi olla kasvaminen.
”Hyvästi,
jalat!” (Kun hän nimittäin katsoi alas jalkoihinsa, ne näyttivät loittonevan
täyttä päätä silmänkantamattomiin.) ”Jalkaparat, kuka teille nyt pukee sukat ja
kengät? Minä en ainakaan yletä! Olen niin kaukana että en voi panna tikkua
ristiin teidän hyväksenne, teidän täytyy tulla toimeen omin avuin – mutta täytyy
minun kuitenkin olla niille kiltti”, hän ajatteli, ”muuten käy vielä niin
etteivät ne suostu kävelemään minne minä tahdon! Minä tiedän: annan niille
uudet kengät joka joulu.” Ja hän suunnitteli edelleen kuinka se järjestyisi. ”Ne
täytyy lähettää postitse”, hän arveli, ”siitä vasta tule hassua, lähettää nyt
ahjoja omille jaloilleen! Ja osoitteesta tulisi merkillinen!
Maist. Alicen oikea jalka.
Takkamatto
Vähän matkaa Kipinäsuojuksesta
(Rakkain terveisin Alice)
Kirja on
kirjoitettu hauskasti, vaikka siitä huomaa ettei sitä ihan viime vuosina ole
kirjoitettu se ei kuitenkaan ole tylsä ja puuduttava. Vaikka tämä onkin
lastensatu, se on silti hyvä. Melkeinpä kuka tahansa voi sen lukea, jos vain
tahtoo.
:)
VastaaPoista