Tähtiin kirjoitettu virhe

John Green

2012 Wsoy

Päähenkilöinä ovat Hazel Grace ja Augustus Waters. Hazel sairastaa kilpirauhais syöpää ja Augustus on sairastanut luusyöpää. Sivuhenkilö on Isaac, hän on sokea.

Kirja kertoo kun Augustus ja Hazel rakastuvat. Hazel näkee Augustuksen ensimmäistä kertaa vertaistukiryhmässä, jossa oli muita syöpää kärsiviä nuoria , mutta Augustus tuli vain ystävänsä Isaacin tueksi, sillä hänellä ei ole kuulemma enää syöpää koska jalka jossa oli luusyöpä amputoitiin. Se on ihana mutta surullinen rakkaustarina.

Kirja sopii mielestäni nuorille ja aikuisille.

Marja-Leena Tiainen: Rakas Mikael

1999 TAMMI

Tämä kirja kertoo pyöräonnettomuudessa kuolleen 16-vuotiaan Mikaelin jättämistä jäljistä läheisiin ja varsinkin Mikaelin tyttöystävään Roosaan, sillä Roosa saa hieman Mikaelin kuoleman jälkeen tietää odottavansa lasta Mikaelille. Roosa on ensin aikeissa luopua lapsesta, mutta Mikaelin perhe saa taivuteltua hänet pitämään lapsen.

Roosa on hyvin määrätietoinen ja itsevarma, mutta 15-vuotiaana odotusaika ei ole helppo, vaikka Mikaelin perhe parhaansa mukaan yrittävät auttaa, ehkä jopa liikaa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat hieman ennen Mikaelin kuolemaa ja vajaa vuoden sen jälkeen. Kirjasta tulee selvästi esille suru ja rakkaus.

Itse pidin kirjasta todella paljon. Se oli hienosti kirjoitettu, myös henkilöt ja tapahtumat oli kuvattu hienosti. Suosittelen tätä kirjaa kaikille!

Hobitti

eli Sinne ja takaisin

Kirjailija: John Ronald Reuel Tolkien

Julkaistu: 21.9.1937

Tyylilaji: seikkailu

Hobitissa hobitti nimeltä Bilbo Reppuli (alkup. Bilbo Baggins) liittyy hetken mielijohteesta kolmentoista kääpiön ja Gandalf-velhon kanssa seikkailuun tarkoituksenaan valloittaa kääpiöille takaisin heidän vuorensa pahan lohikäärme Smaugin hallinnasta.

Hobitissa on hauskasti ja lukijaystävällisesti kerrottu, kuinka pienessä, maallisia iloja rakastavassa kansassa voi olla kovasti jopa enemmän potentiaalia päähenkilöiksi kuin suurilla sotureilla tai MacGyvereilla.

Hobitti on hauska, juuri sopivan pituinen kirja pienille ja isoille. Se on viihdyttävä ja iloinen kirja joka saa niin ankean sadepäivän kuin aurinkoisen terassihetkenkin paremmaksi.

Mieleenpainuvaa oli esimerkiksi kun Kääpiöt alkavat tiskata ja siivota Bilbon astioita ja lauloivat Bilbolle hullunkurista laulua hänen astioidensa rikkomisesta.

Osku                  

J.L. Smith: Verivala

Vampyyripäiväkirjat 3 

Otava 2011

Fantasiakirja

Päähenkilöt:

Elena: Koulun kuningatar. Hyväsydäminen nuori vampyyri.

Stefan: Elenan poikaystävä. Ei juo ihmisten verta.

Damon: Stefanin omahyväinen ja salaperäinen veli. Saalistaa myös ihmisiä. Tykkää tappaa.

Sivuhenkilöt:

Meredith: Elenan pitkäaikainen ystävä.

Bonnie: Elenan ystävä. Selvännäkijä.

Matt: Elenan ystävä, joka luovutti Elenalle verta, kun tästä tuli vampyyri.

Katherine: Luultiin, että Katherine oli kuollut jo 1400- luvulla, kun hän halusi opettaa Stefanin ja Damonin pitämään toisista. Hän ei onnistunut ja pojat tappoivat toisensa. Nyt hän on palannut kostamaan pojille, koska he eivät pystyneet, koska he eivät pystyneet elämään loppuelämäänsä kolmestaan ja rakastamaan toisiaan.

Miljöö: Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1990-luvulle Fell’s Churchiin.

Juoni: Kun Stefan löysi Elenan joesta, hän ei nähnyt muuta mahdollisuutta Elenan selviämiseksi, kuin muuttaa tämä vampyyriksi. Elenan uudesta elämästä tulee hieman hankalampaa, kun hänen täytyy pysytellä piilossa kaikilta läheisiltänsä. Vain hänen parhaimmat kaverit saavat tietää muutoksesta.

Kaupunki joutuu kauhun valtaan, kun koko kaupungin koirat hyökkäävät kirkolle Elenan muistotilaisuudessa. Vielä kun Bonnie oli juuri ennustanut: Kukaan ei ole sitä miltä näyttää. Ei kukaan!

Elena, Stefan ja Damon aistivat erilaista ja voimakasta voimaa Fell’s Churchissa. He lähtevät etsimään tätä Toista Voimaa. Etsinnöillänsä he päätyvät hautausmaalle ja siellä kostonhimoiseen vampyyriin.

Kirjan teema: Vampyyrit

Mielestäni kirja oli hyvä ja koukuttava. Damon on suosikkihahmoni, koska hän on salaperäinen ja kiehtova persoona, vaikkakin hieman hullu ja verenhimoinen.

Nälkäpeli

 Suzanne Collins,2008

Sadonkorjuujuhlassa Katnis ilmoittautui vapaaehtoiseksi siskonsa Primin puolesta nälkäpeliin.  Mukaan valittiin myös leipurinpoika Peeta. Yhdessä he edustavat nälkäpelissä vyöhykettä 12.

Nälkäpeliin joutuu joka vuosi yhdeltä vyöhykkeeltä tyttö ja poika. Nälkäpeliin pitää osallistua 11-18-ikäisenä.  Nälkäpelin sääntönä on että viimeinen hengissä oleva voittaa.

Tämä tapahtuu tulevaisuudessa, Capitolissa.

Yksi kirjan pääkohdista on, kun nälkäpeli alkaa. Kisaajat seisovat alustan päällä ja odottavat lähtömerkkiä. ”10, 9, 8, 7,6” Katnis etsii Peetaa silmillään. ”5, 4,3,2,1” Nyt pitää päättää. Peeta sekoittaa Katnisin pään ja hän myöhästyy lähdöstä.

Katnis saa nuoren liittolaisen, Ruen. He keksivät yhdessä matkijanärhen soinnun. Myöhemmin Rue tapetaan nuolella. Kun pelinjohtajat kuuluttavat, että kaksi eloon jäänyttä, samalta vyöhykkeeltä voivat voittaa nälkäpelin, Katnis lähtee heti etsimään Peetaa. Haymitch lahjoittaa heille lahjoja, koska Peeta on loukkaantunut. He esittävät rakastuneita, mutta Katnisin sydän ei kuullu kenellekkään. Peeta tosin on palavasti rakastunut Katnisiin. Kun kaksi eloonjäänyttä on selvillä, kuulutetaan, että 74. nälkäpelin, voi voittaakkin vain yksi. Kuka se on?

Kirja oli hyvin kiinnostava ja houkuttava. Paras kohta oli, kun Peeta sanoi Capitolissa rakastavansa Katnisia. Hyviä kohtia oli myös, kun Katnis tapasi Ruen ja, kun hän taisteli kylmäverisesti muita vastaan selvitäkseen hengissä. Peeta oli ihanan lämminhenkinen ja Katnis arvaamaton.

En suosittele kirjaa heikkohermoisille tai alle 12-vuotiaille.

Sara Shepard: Valehtelevat viettelijät

Valehtelevat viettelijät

”Älä koskaan luota kauniiseen tyttöön jolla on ruma salaisuus”

Kirjailija Sara Shepard, Valehtelevat viettelijät: Kaivattu.

Suomennettu vuonna 2012, nuortenkirja

Kirjassa on neljä päähenkilöä:

Spencer Hastings: Älykäs, nelikon aivot.

Aria Montgomery: Taiteellinen, ihastuu opettajaansa kirjan ensimmäisessä osassa.

Hanna Marin: Asuu yksin äitinsä kanssa, paras ystävä Mona Vanderwall. Harrastaa pikkurikoksia.

Emily Fields: Harrastaa uintia ja pitää tytöistä. Oli ihastunut Alisoniin.

Alison DiLaurentis: Katosi vuosi ennen kirjasarjan alkua. Oli Spencerin, Arian, Hannan ja Emilyn paras ystävä. Tuntui tietävän kaikkien salaisuudet. Upea, kaunis sekä viekas, hankki elämänsä aikana monia vihamiehiä.

Asuvat Rosewoodissa, Pennysylvaniassa ja käyvät paikallista lukiota. Rauhallinen paikka ihmisten mielestä kunnes alkaa tapahtua murhia, katoamisia ja outoja tapahtumia. Nelikko ei ole ollut ennalleen kolme vuotta sitten kadonneen Alisonin takia. Heillä on kuitenkin yhteinen salaisuus jonka he ovat luvanneet pitää hautaan asti. Ystävykset ovat erkaantuneet toisistaan, mutta heitä yhdistää jokin: he saavat viestejä samalta henkilöltä, joka uhkaa paljastaa kaikki heidän synkimmät salaisuudet. Voisiko viestien takana olla kadonnut Alison jonka kukaan ei uskonut elävän?

Kirja olisi pitänyt lukea ennen ensimmäisen tuotantokauden aloittamista, koska saattaa mennä helposti sekaisin tapahtumista. Kirjassa on hieman poikkeavuuksia. Kirjailija ei kuvaillut kauheasti tapahtumia, mutta teksti ei ollut pitkäveteistäkään. Yksi luku kertoi aina yhdestä tytöstä ettei tapahtumat menisi sekaisin, luvut olivat myös sopivan pitkiä ehkä välillä lyhyitäkin. Kirja oli lyhyt, mukavalla tavalla kieroileva, jännittävä ja loppujenlopuksi ihan hyvä. Suosittelen kaikille nuorille!

Emily Brontë: Humiseva Harju

WSOY 1991  (Alkuperäinen julkaisuvuosi 1847)

Emily Brontën ainoa romaani kertoo Humisevan Harjun kahdesta asukkaasta; Catherinesta ja Heathcliffista, ja näiden intohimoisesta rakkaudesta. Kapinallinen Catherine on itsepäinen ja kiivasluonteinen, joka ei anna kenenkään komennella itseään. Hänen isänsä tuo eräältä matkaltaan Humisevaan Harjuun pienen tumman lapsen, Heathcliffin, jonka isä on löytänyt hylättynä Liverpoolin kadulta. Heathcliffista kasvaa isän suosikkilapsena karu ja luotaantunkeva, lähes täydellisen epämiellyttävä. Esiintyy toki kirjassa muitakin henkilöitä, mm. Nelly Dean, Humisevan Harjun taloudenhoitaja. Hän toimii myös kirjassa tavallaan kertojana, kertoessaan Rastalaakson kartanoon muuttaneelle vuokralaiselle hänen vuokranantajastaan Heathcliffista. Toinen kertoja kirjassa on juurikin tämä vuokralainen, herra Lockwood, joka on vuokrannut Rastalaakson kartanon omaa rauhaa kaivatessaan. Hän kuvailee olevansa pidättyväinen, haluton osoittamaan tunteitaan ja suopeuttaan.

”Hän ei ilmeisesti toivonut tungetteluni toistuvan. Siitä huolimatta aion mennä. On hämmästyttävää kuinka seuralliseksi tunnen itseni hänen rinnallaan.”

Kirjassa eletään suunnilleen vuotta 1750-1800. Humiseva Harju sijaitsee Pohjois-Englannin nummilla, varsin karussa ympäristössä. Itse rakennus sijaitsee erään nummen huipulla, ja siitä tulee sen nimikin.  Ulkoapäin rakennus näyttää vaikuttavalta, mutta sisällä sisustus on vaatimaton ja näyttää kuuluvan pikemminkin talonpojalle, kuin herra kartanonomistajalle. Toinen kirjassa esiintyvä paikka on Rastalaakson kartano, aiemmin Lintonin suvulle kuuluva, mutta jonka myöhemmin Heathcliff omistaa. Rastalaakson kartano on tyylikkäämpi, siinä on laaja puutarha, ja sisustus on tyylikäs, tai ainakin tyylikkäämpi kuin Humisevan Harjun.

”Huone ja huonekalut eivät olisi olleet lainkaan poikkeukselliset, jos ne olisivat kuuluneet vaatimattomalle pohjoisen talonpojalle, jolla on itsepintainen ilme ja jonka rotevat raajat esiintyvät edukseen polvihousuissa ja säärystimissä.”

Kirjan alussa Catherine Earnshaw elää Humisevassa Harjussa isänsä, äitinsä, veljensä Hindleyn ja palvelusväen kanssa. Isä lähtee pitkälle matkalle Liverpooliin, ja kotiin palatessaan tuo mukanaan pienen, tumman, hylätyn lapsen. Isä ihastuu täysin tähän Heathcliffiksi nimettyyn pikkulapseen, mihin lapset eivät ole lainkaan tyytyväisiä.  Myöhemmin Catherine ja Heathcliffistä tulee suorastaan erottamattomia, kurittomia kakaroita. Eräällä retkellään he päätyvät Rastalaakson kartanoon, Lintonien perheen kotiin. He jäävät kuitenkin kiinni, ja Catherine joutuu jäämään viideksi viikoksi heidän kartanoonsa. Palatessaan takaisin kotiin hän on täysin muuttunut, kurittomasta ja siivottomasta tytöstä hyväkäytöksiseksi nuoreksi naiseksi. Lisäksi hän on täysin ihastunut Lintonien perheen poikaan, nuoreen herra Edgar Lintoniin. Heathcliff ei tästä muutoksesta ole lainkaan iloinen. Myöhemmin Catherine kihlautuu ja menee naimisiin herra Lintonin kanssa, ja muuttaa tämän kanssa Rastalaakson kartanoon. Mutta kuten arvata saattaa, eivät Catherinen ja Heathcliffin tapaamiset kuitenkaan siihen jää.

”Me keräännyimme ympärille, ja Cathy-neidin pään ylitse näin vilauksen likaisesta, rääsyisestä, mustatukkaisesta lapsesta; se oli niin iso että se osasi sekä kävellä että puhua, kasvoiltaan se oikeastaan vaikutti vanhemmalta kuin Catherine, mutta kun se asetettiin seisomaan, se vain tuijotti ympärilleen ja toisteli yhä uudestaan jotain mongerrusta jota kukaan ei ymmärtänyt.”

Humisevan Harjun teemana on ehdottomasti kielletty rakkaus, ja jokseenkin myös suru.

Itse pidän kirjasta hyvinkin paljon, mutta mitään kovin kevyttä luettavaa se ei ole. Useimmat lauseet ovat pitkiä ja jotkut myös vaikeaselkoisia. Lähemmäs viisisataa sivuakin aiheuttaa tuskaa joillekin. Hahmot ovat kuitenkin kiehtovia, niin kovin karuja. Tarina on kuitenkin hyvin kiehtova, ja selvästi taitavan kirjoittajan kertoma. Kärsimättömille lukijoille kirja ei kovin hyvin sovi, mutta jos tarpeeksi jaksaa keskittyä, on Humiseva Harju varsin erinomainen kirja. Vaikka Humisevaa Harjua voisi kutsua rakkausromaaniksi, mikään erityisen siirappinen kirja se ei ole, ei todellakaan.