keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Tähtiin kirjoitettu virhe

John Green
2012 Wsoy

Päähenkilöinä ovat Hazel Grace ja Augustus Waters. Hazel sairastaa kilpirauhais syöpää ja Augustus on sairastanut luusyöpää. Sivuhenkilö on Isaac, hän on sokea.

Kirja kertoo kun Augustus ja Hazel rakastuvat. Hazel näkee Augustuksen ensimmäistä kertaa vertaistukiryhmässä, jossa oli muita syöpää kärsiviä nuoria , mutta Augustus tuli vain ystävänsä Isaacin tueksi, sillä hänellä ei ole kuulemma enää syöpää koska jalka jossa oli luusyöpä amputoitiin. Se on ihana mutta surullinen rakkaustarina.

Kirja sopii mielestäni nuorille ja aikuisille.



Tähtiin kirjoitettu virhe 1
Marja-Leena Tiainen: Rakas Mikael
1999 TAMMI

Tämä kirja kertoo pyöräonnettomuudessa kuolleen 16-vuotiaan Mikaelin jättämistä jäljistä läheisiin ja varsinkin Mikaelin tyttöystävään Roosaan, sillä Roosa saa hieman Mikaelin kuoleman jälkeen tietää odottavansa lasta Mikaelille. Roosa on ensin aikeissa luopua lapsesta, mutta Mikaelin perhe saa taivuteltua hänet pitämään lapsen.

Roosa on hyvin määrätietoinen ja itsevarma, mutta 15-vuotiaana odotusaika ei ole helppo, vaikka Mikaelin perhe parhaansa mukaan yrittävät auttaa, ehkä jopa liikaa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat hieman ennen Mikaelin kuolemaa ja vajaa vuoden sen jälkeen. Kirjasta tulee selvästi esille suru ja rakkaus.

Itse pidin kirjasta todella paljon. Se oli hienosti kirjoitettu, myös henkilöt ja tapahtumat oli kuvattu hienosti. Suosittelen tätä kirjaa kaikille!



keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Hobitti

eli Sinne ja takaisin

Hobitti eli sinne ja takaisin.jpg
Kirjailija: John Ronald Reuel Tolkien
Julkaistu: 21.9.1937
Tyylilaji: seikkailu

Hobitissa hobitti nimeltä Bilbo Reppuli (alkup. Bilbo Baggins) liittyy hetken mielijohteesta kolmentoista kääpiön ja Gandalf-velhon kanssa seikkailuun tarkoituksenaan valloittaa kääpiöille takaisin heidän vuorensa pahan lohikäärme Smaugin hallinnasta.

Hobitissa on hauskasti ja lukijaystävällisesti kerrottu, kuinka pienessä, maallisia iloja rakastavassa kansassa voi olla kovasti jopa enemmän potentiaalia päähenkilöiksi kuin suurilla sotureilla tai MacGyvereilla.

Hobitti on hauska, juuri sopivan pituinen kirja pienille ja isoille. Se on viihdyttävä ja iloinen kirja joka saa niin ankean sadepäivän kuin aurinkoisen terassihetkenkin paremmaksi.
Mieleenpainuvaa oli esimerkiksi kun Kääpiöt alkavat tiskata ja siivota Bilbon astioita ja lauloivat Bilbolle hullunkurista laulua hänen astioidensa rikkomisesta.
Osku                  



tiistai 21. tammikuuta 2014

J.L. Smith: Verivala

Vampyyripäiväkirjat 3 


Otava 2011
Fantasiakirja

Päähenkilöt:
Elena: Koulun kuningatar. Hyväsydäminen nuori vampyyri.
Stefan: Elenan poikaystävä. Ei juo ihmisten verta.
Damon: Stefanin omahyväinen ja salaperäinen veli. Saalistaa myös ihmisiä. Tykkää tappaa.

Sivuhenkilöt:
Meredith: Elenan pitkäaikainen ystävä.
Bonnie: Elenan ystävä. Selvännäkijä.
Matt: Elenan ystävä, joka luovutti Elenalle verta, kun tästä tuli vampyyri.
Katherine: Luultiin, että Katherine oli kuollut jo 1400- luvulla, kun hän halusi opettaa Stefanin ja Damonin pitämään toisista. Hän ei onnistunut ja pojat tappoivat toisensa. Nyt hän on palannut kostamaan pojille, koska he eivät pystyneet, koska he eivät pystyneet elämään loppuelämäänsä kolmestaan ja rakastamaan toisiaan.

Miljöö: Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1990-luvulle Fell’s Churchiin.

Juoni: Kun Stefan löysi Elenan joesta, hän ei nähnyt muuta mahdollisuutta Elenan selviämiseksi, kuin muuttaa tämä vampyyriksi. Elenan uudesta elämästä tulee hieman hankalampaa, kun hänen täytyy pysytellä piilossa kaikilta läheisiltänsä. Vain hänen parhaimmat kaverit saavat tietää muutoksesta.
Kaupunki joutuu kauhun valtaan, kun koko kaupungin koirat hyökkäävät kirkolle Elenan muistotilaisuudessa. Vielä kun Bonnie oli juuri ennustanut: Kukaan ei ole sitä miltä näyttää. Ei kukaan!
Elena, Stefan ja Damon aistivat erilaista ja voimakasta voimaa Fell’s Churchissa. He lähtevät etsimään tätä Toista Voimaa. Etsinnöillänsä he päätyvät hautausmaalle ja siellä kostonhimoiseen vampyyriin.

Kirjan teema: Vampyyrit


Mielestäni kirja oli hyvä ja koukuttava. Damon on suosikkihahmoni, koska hän on salaperäinen ja kiehtova persoona, vaikkakin hieman hullu ja verenhimoinen.

Nälkäpeli

 Suzanne Collins,2008


Sadonkorjuujuhlassa Katnis ilmoittautui vapaaehtoiseksi siskonsa Primin puolesta nälkäpeliin.  Mukaan valittiin myös leipurinpoika Peeta. Yhdessä he edustavat nälkäpelissä vyöhykettä 12.
Nälkäpeliin joutuu joka vuosi yhdeltä vyöhykkeeltä tyttö ja poika. Nälkäpeliin pitää osallistua 11-18-ikäisenä.  Nälkäpelin sääntönä on että viimeinen hengissä oleva voittaa.

Tämä tapahtuu tulevaisuudessa, Capitolissa.
Yksi kirjan pääkohdista on, kun nälkäpeli alkaa. Kisaajat seisovat alustan päällä ja odottavat lähtömerkkiä. ”10, 9, 8, 7,6” Katnis etsii Peetaa silmillään. ”5, 4,3,2,1” Nyt pitää päättää. Peeta sekoittaa Katnisin pään ja hän myöhästyy lähdöstä.

Katnis saa nuoren liittolaisen, Ruen. He keksivät yhdessä matkijanärhen soinnun. Myöhemmin Rue tapetaan nuolella. Kun pelinjohtajat kuuluttavat, että kaksi eloon jäänyttä, samalta vyöhykkeeltä voivat voittaa nälkäpelin, Katnis lähtee heti etsimään Peetaa. Haymitch lahjoittaa heille lahjoja, koska Peeta on loukkaantunut. He esittävät rakastuneita, mutta Katnisin sydän ei kuullu kenellekkään. Peeta tosin on palavasti rakastunut Katnisiin. Kun kaksi eloonjäänyttä on selvillä, kuulutetaan, että 74. nälkäpelin, voi voittaakkin vain yksi. Kuka se on?

Kirja oli hyvin kiinnostava ja houkuttava. Paras kohta oli, kun Peeta sanoi Capitolissa rakastavansa Katnisia. Hyviä kohtia oli myös, kun Katnis tapasi Ruen ja, kun hän taisteli kylmäverisesti muita vastaan selvitäkseen hengissä. Peeta oli ihanan lämminhenkinen ja Katnis arvaamaton.

En suosittele kirjaa heikkohermoisille tai alle 12-vuotiaille.

Sara Shepard: Valehtelevat viettelijät

Valehtelevat viettelijät
”Älä koskaan luota kauniiseen tyttöön jolla on ruma salaisuus”

Shepard Sara, Valehtelevat viettelijät - Kaivattu
Kirjailija Sara Shepard, Valehtelevat viettelijät: Kaivattu.
Suomennettu vuonna 2012, nuortenkirja
Kirjassa on neljä päähenkilöä:
Spencer Hastings: Älykäs, nelikon aivot.
Aria Montgomery: Taiteellinen, ihastuu opettajaansa kirjan ensimmäisessä osassa.
Hanna Marin: Asuu yksin äitinsä kanssa, paras ystävä Mona Vanderwall. Harrastaa pikkurikoksia.
Emily Fields: Harrastaa uintia ja pitää tytöistä. Oli ihastunut Alisoniin.
Alison DiLaurentis: Katosi vuosi ennen kirjasarjan alkua. Oli Spencerin, Arian, Hannan ja Emilyn paras ystävä. Tuntui tietävän kaikkien salaisuudet. Upea, kaunis sekä viekas, hankki elämänsä aikana monia vihamiehiä.

Asuvat Rosewoodissa, Pennysylvaniassa ja käyvät paikallista lukiota. Rauhallinen paikka ihmisten mielestä kunnes alkaa tapahtua murhia, katoamisia ja outoja tapahtumia. Nelikko ei ole ollut ennalleen kolme vuotta sitten kadonneen Alisonin takia. Heillä on kuitenkin yhteinen salaisuus jonka he ovat luvanneet pitää hautaan asti. Ystävykset ovat erkaantuneet toisistaan, mutta heitä yhdistää jokin: he saavat viestejä samalta henkilöltä, joka uhkaa paljastaa kaikki heidän synkimmät salaisuudet. Voisiko viestien takana olla kadonnut Alison jonka kukaan ei uskonut elävän?

Kirja olisi pitänyt lukea ennen ensimmäisen tuotantokauden aloittamista, koska saattaa mennä helposti sekaisin tapahtumista. Kirjassa on hieman poikkeavuuksia. Kirjailija ei kuvaillut kauheasti tapahtumia, mutta teksti ei ollut pitkäveteistäkään. Yksi luku kertoi aina yhdestä tytöstä ettei tapahtumat menisi sekaisin, luvut olivat myös sopivan pitkiä ehkä välillä lyhyitäkin. Kirja oli lyhyt, mukavalla tavalla kieroileva, jännittävä ja loppujenlopuksi ihan hyvä. Suosittelen kaikille nuorille!

maanantai 20. tammikuuta 2014

Emily Brontë: Humiseva Harju



WSOY 1991  (Alkuperäinen julkaisuvuosi 1847)

Emily Brontën ainoa romaani kertoo Humisevan Harjun kahdesta asukkaasta; Catherinesta ja Heathcliffista, ja näiden intohimoisesta rakkaudesta. Kapinallinen Catherine on itsepäinen ja kiivasluonteinen, joka ei anna kenenkään komennella itseään. Hänen isänsä tuo eräältä matkaltaan Humisevaan Harjuun pienen tumman lapsen, Heathcliffin, jonka isä on löytänyt hylättynä Liverpoolin kadulta. Heathcliffista kasvaa isän suosikkilapsena karu ja luotaantunkeva, lähes täydellisen epämiellyttävä. Esiintyy toki kirjassa muitakin henkilöitä, mm. Nelly Dean, Humisevan Harjun taloudenhoitaja. Hän toimii myös kirjassa tavallaan kertojana, kertoessaan Rastalaakson kartanoon muuttaneelle vuokralaiselle hänen vuokranantajastaan Heathcliffista. Toinen kertoja kirjassa on juurikin tämä vuokralainen, herra Lockwood, joka on vuokrannut Rastalaakson kartanon omaa rauhaa kaivatessaan. Hän kuvailee olevansa pidättyväinen, haluton osoittamaan tunteitaan ja suopeuttaan.

”Hän ei ilmeisesti toivonut tungetteluni toistuvan. Siitä huolimatta aion mennä. On hämmästyttävää kuinka seuralliseksi tunnen itseni hänen rinnallaan.”

Kirjassa eletään suunnilleen vuotta 1750-1800. Humiseva Harju sijaitsee Pohjois-Englannin nummilla, varsin karussa ympäristössä. Itse rakennus sijaitsee erään nummen huipulla, ja siitä tulee sen nimikin.  Ulkoapäin rakennus näyttää vaikuttavalta, mutta sisällä sisustus on vaatimaton ja näyttää kuuluvan pikemminkin talonpojalle, kuin herra kartanonomistajalle. Toinen kirjassa esiintyvä paikka on Rastalaakson kartano, aiemmin Lintonin suvulle kuuluva, mutta jonka myöhemmin Heathcliff omistaa. Rastalaakson kartano on tyylikkäämpi, siinä on laaja puutarha, ja sisustus on tyylikäs, tai ainakin tyylikkäämpi kuin Humisevan Harjun.

”Huone ja huonekalut eivät olisi olleet lainkaan poikkeukselliset, jos ne olisivat kuuluneet vaatimattomalle pohjoisen talonpojalle, jolla on itsepintainen ilme ja jonka rotevat raajat esiintyvät edukseen polvihousuissa ja säärystimissä.”

Kirjan alussa Catherine Earnshaw elää Humisevassa Harjussa isänsä, äitinsä, veljensä Hindleyn ja palvelusväen kanssa. Isä lähtee pitkälle matkalle Liverpooliin, ja kotiin palatessaan tuo mukanaan pienen, tumman, hylätyn lapsen. Isä ihastuu täysin tähän Heathcliffiksi nimettyyn pikkulapseen, mihin lapset eivät ole lainkaan tyytyväisiä.  Myöhemmin Catherine ja Heathcliffistä tulee suorastaan erottamattomia, kurittomia kakaroita. Eräällä retkellään he päätyvät Rastalaakson kartanoon, Lintonien perheen kotiin. He jäävät kuitenkin kiinni, ja Catherine joutuu jäämään viideksi viikoksi heidän kartanoonsa. Palatessaan takaisin kotiin hän on täysin muuttunut, kurittomasta ja siivottomasta tytöstä hyväkäytöksiseksi nuoreksi naiseksi. Lisäksi hän on täysin ihastunut Lintonien perheen poikaan, nuoreen herra Edgar Lintoniin. Heathcliff ei tästä muutoksesta ole lainkaan iloinen. Myöhemmin Catherine kihlautuu ja menee naimisiin herra Lintonin kanssa, ja muuttaa tämän kanssa Rastalaakson kartanoon. Mutta kuten arvata saattaa, eivät Catherinen ja Heathcliffin tapaamiset kuitenkaan siihen jää.

”Me keräännyimme ympärille, ja Cathy-neidin pään ylitse näin vilauksen likaisesta, rääsyisestä, mustatukkaisesta lapsesta; se oli niin iso että se osasi sekä kävellä että puhua, kasvoiltaan se oikeastaan vaikutti vanhemmalta kuin Catherine, mutta kun se asetettiin seisomaan, se vain tuijotti ympärilleen ja toisteli yhä uudestaan jotain mongerrusta jota kukaan ei ymmärtänyt.”

Humisevan Harjun teemana on ehdottomasti kielletty rakkaus, ja jokseenkin myös suru.

Itse pidän kirjasta hyvinkin paljon, mutta mitään kovin kevyttä luettavaa se ei ole. Useimmat lauseet ovat pitkiä ja jotkut myös vaikeaselkoisia. Lähemmäs viisisataa sivuakin aiheuttaa tuskaa joillekin. Hahmot ovat kuitenkin kiehtovia, niin kovin karuja. Tarina on kuitenkin hyvin kiehtova, ja selvästi taitavan kirjoittajan kertoma. Kärsimättömille lukijoille kirja ei kovin hyvin sovi, mutta jos tarpeeksi jaksaa keskittyä, on Humiseva Harju varsin erinomainen kirja. Vaikka Humisevaa Harjua voisi kutsua rakkausromaaniksi, mikään erityisen siirappinen kirja se ei ole, ei todellakaan.

Cassandra Clare: Varjojen kaupungit 1 - Luukaupunki

Otava 2009
Fantasiakirja



Cassandra Claren Luukaupunki kertoo 15-vuotiaasta Clarystä, joka näkee newyorkilaisella klubilla nuoren pojan surmattavan. Clary tajuaa nopeasti näkevänsä asioita joita muut eivät näe – ei edes hänen paras ystävänsä Simon.  

Seuraavien päivien aikana Claryn äiti katoaa yllättäen, ja Clary tutustuu varjometsästäjiin, jotka suojelevat maallikoita eli tavallisia ihmisiä hallitsemalla yliluonnollista maailmaa, jota ihmiset eivät näe. Tähän maailmaan kuuluvat niin vampyyrit, ihmissudet kuin haltijatkin, ja tapahtumien edetessä Clary tajuaa aina olleensa kaiken yliluonnollisen ympäröimänä.

Clary, mukanaan nuori ja ylimielinen varjometsästäjä Jace Wayland, sukeltaa alamaailmaan aikeenaan etsiä äitinsä ja Muutoksen maljan, joka on yksi kolmesta maagisesta voimaesineestä. Näiden esineiden joutuminen vääriin käsiin tarkoittaisi mahdollisesti sotaa varjometsästäjien ja alamaailmalaisten välillä, heidän keskellään maallikot.

Luukaupunki on kuusiosaisen, maailmanlaajuisesti tunnetun bestseller-kirjasarjan ensimmäinen osa, jonka teemana on itsensä löytäminen. Sillä on myös monia sisarussarjoja, kuten The Infernal Devices, mutta niitä ei ole vielä suomennettu. Luukaupungin voi nähdä myös elokuvana, jonka ensi-ilta oli elokuussa 2013.


Pidän kirjassa melkein kaikesta alusta loppuun, erityisesti sinne tänne ripotelluista vitseistä, omalaatuisista henkilöhahmoista ja kirjan rikkaasta kuvailusta ja kerronnasta. Henkilöillä on kaikilla omat vikansa, mikä tekee kirjasta uskottavan ja helposti luettavan. Yksi lempihahmoistani kirjassa on Simon hänen typerien vitsiensä ja joskus idioottimaisen käytöksensä takia. 

Lewis Carroll: Alicen seikkailut Ihmemaassa

WSOY 1995

Fantasiakirja


Satu 1800-luvun loppupuolella eläneestä Alicesta, joka putosi valkoista kania seuratessaan kaninkoloon ja päätyi Ihmemaahan.
Päähenkilö, Alice, on utelias ja päättäväinen.
Muita tarinan henkilöitä ovat:
Kuningatar. Hän vähät välittää toisista, suuttuu helposti ja jakelee kuolemantuomioita vähän väliä, omaksi huvikseen.
Hattumaakari joka viettää hulluja teekutsujaan ystävänsä maalisjäniksen kanssa teetä ja voileipiä syöden, henkevää keskustelua ylläpitäen.
Irvikissa. Kissa joka katoaa vaivattomasti näkymättömiin kadoten, sinne tänne ilmestyen. Välillä hänestä näkee vain leveän irvistyksen.
Valekilpikonna. Merkillinen, hyvin surullinen olento jollaista Alice ei ole koskaan nähnyt, mutta jota Ihmemaan väki pitää täysin normaalina. Hän kertoo hyvin mielellään elämästään ja hummerikatrillista, varsin kummallisesta tanssista.
Tarina alkaa kauniina kesäpäivänä joen rannalta missä Alice viettää aikaa isosiskonsa kanssa. Pitkästyneenä Alice lähtee seuraamaan ohitse kiirehtivää kaniinia joka johdattaa hänet Ihmemaahan, paikkaan missä kaikki on aivan hullusti, missä ei ole mitään järkevää. Alice kutistuu hiiren kokoiseksi ja kasvaa kaikkia muita suuremmaksi syödessään milloin mitäkin. Hän päätyy hullujen pitämille teekutsuille ja kuningattaren krokettipeliin, jossa pelataan flamingoa mailana ja siiliä pallona käyttäen.

Tarinan teemana voisi olla kasvaminen.

”Hyvästi, jalat!” (Kun hän nimittäin katsoi alas jalkoihinsa, ne näyttivät loittonevan täyttä päätä silmänkantamattomiin.) ”Jalkaparat, kuka teille nyt pukee sukat ja kengät? Minä en ainakaan yletä! Olen niin kaukana että en voi panna tikkua ristiin teidän hyväksenne, teidän täytyy tulla toimeen omin avuin – mutta täytyy minun kuitenkin olla niille kiltti”, hän ajatteli, ”muuten käy vielä niin etteivät ne suostu kävelemään minne minä tahdon! Minä tiedän: annan niille uudet kengät joka joulu.” Ja hän suunnitteli edelleen kuinka se järjestyisi. ”Ne täytyy lähettää postitse”, hän arveli, ”siitä vasta tule hassua, lähettää nyt ahjoja omille jaloilleen! Ja osoitteesta tulisi merkillinen!

Maist. Alicen oikea jalka.
 Takkamatto
  Vähän matkaa Kipinäsuojuksesta
   (Rakkain terveisin Alice)

Kirja on kirjoitettu hauskasti, vaikka siitä huomaa ettei sitä ihan viime vuosina ole kirjoitettu se ei kuitenkaan ole tylsä ja puuduttava. Vaikka tämä onkin lastensatu, se on silti hyvä. Melkeinpä kuka tahansa voi sen lukea, jos vain tahtoo.


torstai 9. tammikuuta 2014

S.E. Hinton: Olimme kuin veljet



Kirjan nimi: Olimme kuin veljet
Kirjailija: S.E. Hinton
Julkaisuvuosi: 1971
Tyyppi: Nuortenkirja

Päähenkilöt: Bryon ja Mark
Bryon on kirjan kertojahenkilö. Hän on jääräpäinen ja välillä hieman hosuva. Ystäviään ja Markia kohtaan hän on suojelevainen ja lempeä.

Mark on kirjan toinen päähenkilö ja Bryonin paras kaveri. Hänen vanhempansa kuolivat kun hän oli 9, ja niinpä hän muutti asumaan Bryonin ja hänen äitinsä luokse. Mark ja Bryon ovat hyvin samanluonteiset ja ovatkin kuin veljiä. Mark on uskomattoman hyvä suostuttelemaan ja varastelemaan ja sen huomaa monta kertaa kirjan aikana.

M&M On Bryonin ja Markin yhteinen hyvä ystävä, ja hän esiintyy kirjassa monta kertaa. Hän ei kuulu jengiin, vaan on rauhallinen hippi joka vastustaa muiden satuttamista, ja nauttii sisartensa hoitamisesta, ja niitä hänellä on paljon. Lempinimen M&M hän sai M&M karkkien mukaan, joita hän kantaa kokoajan mukanaan. Kirjassa ei mainita M&M’n oikeaa nimeä. Kaikki kutsuvat häntä M&M’äksi. (Myös hänen vanhempansa ja sisarensa.)

Kirja kertoo Bryonin ja Markin elämästä jengissä, suurkaupungissa, yhdysvalloissa, kuinka he selviävät ja pystyvät elämään karulla ja köyhällä asuinalueella ilman vanhempiaan tai ilman mitään muuta apua kuin toisensa. Kirjassa käsitellään jengielämää ja siihen kuuluvia tappeluita, pelkoa, vihaa, huumeita ja ennen kaikkea - luottamusta.

Oma mielipide kirjasta:  

Tarina oli aika mukaansatempaava, ja rajuja kohtauksia löytyi, se ei myöskään toistanut itseään. Ei ehkä ole ihan kaikkien juttu, mutta itse pidin. (Ainakin suurimmaksi osaksi.) Välillä piti lukea joitain kohtia useampaan kertaan jotta ymmärsi ne. Ihmisten nimiä oli vaikea muistaa, niitä kun oli useita ja paljon samantyyppisiä.