Ihana rakkaustarina ennen sosiaalista mediaa
Kirjassa on
paljon vastakohtia jotka saavat miettimään elämää, ystävyyttä ja erilaisuutta.
Kirja on kirjoitettu minä kertojana Park ja Eleanor kertovat vuorotellen
asioista omalta kannaltaan, välillä on hankala pysyä mukana, mutta kirja on
pakko lukea loppuun kun on kerran aloittanut.
Taekwondoa
harrastava Park ihastuu koulun uuteen tyttöön Eleanoraan, jonka isäpuoli on
alkoholisti ja väkivaltainen. Eleanoran perheellä ei ole ylimääräistä rahaa,
hän pukeutuu omituisesti ja hänellä on punaiset hiukset, luokan kiusaajat
ottavat hänet välittömästi silmätikukseen. Parkin perheellä on rahaa, Parkilla
ja hänen pikkuveljellään on harrastuksia, kasetteja, sarjakuvia ja ruokaa.
Park päästää Eleanoran viereensä koulubussissa ja he ystävystyvät sarjakuvien
ansiosta. Vähitellen ystävyys syvenee ja he alkavat seurustella.
Tätä teinirakkaus oli ennen Instagramia, Snapchatia
ja muuta sosiaalista mediaa.
Kirjan
alussa Park ja Eleanor eivät puhu mitään he vain istuvat bussissa vierekkäin ja
lukevat sarjakuvia:
”Parkista tuntui että hänen pitäisi
sanoa jotain. Aina hänestä tuntui että pitäisi sanoa edes jotain vaikka vain
hei tai anteeksi, väistäisitkö. Mutta hän oli ollut liian kauan puhumatta
kirottuaan ensi tapaamisellaan.”
Suosittelen
kirjaa kaikille teinikäisille jotka pitävät romantiikasta ja kirjoista joiden
tarinat voisivat oikeasti tapahtua.
Oona
